Pikkuhiljaa aletaan päästä asiaa, ku huomenna alkaa matka 1000 km pohjoiseen. Soitin eilen pomolle, joka ilmoitti että duunit alkaa 18.2, eli muutamaa päivää myöhemmin ku olin olettanut. No en voi väittää olevani iha hirveen pahoillani tästä, mul on kuitenkin lomaseuraa 17.2 asti ja kukkula on kuulemma paksun putskun peitossa. Hirveesti en myöskään harmistunut tiedosta, että eräällä viime kauden kämppiksistä osuu just kolmosen vapaat ens viikolle ja se ois kuulemma lähettävä rimpsalle. Ihan niinku se nyt yllättäis ketään... Toiveet rentouttavan rauhallisesta lomasta tähän alkuun voi varmaa haudata sit viimestään loppuviikosta, kun rakkaalla Retkulla on synttärit. Kyllähän te Retkun tiiätte, siis se lortto jolla on nyt kuudes kausi tunturissa menossa ja joka vois mun mielestä harkita tulevaisuuden uraa tunturiin tulevien untuvikkojen kouluttajana. Mutta niin, Retkulla on siis juhlapäivä ens viikolla. Viime vuonna synttäreitä juhlittiin kolme päivää putkeen. Tosin viimeisenä iltana juhlakalu ei ollut enää ite messissä, mut ei kai se ny niin olennaista oo. Mut siis hei, aion kuitenki keskittyy lähinnä tohon laskemiseen! Oikeesti.

Hirvee stressi ollu päällä viime päivinä. Mähän oon tunnetusti tyyppi, joka ei todellakaan saa mitää ikävii hommii ja velvollisuuksii, kuten pakkaaminen ja kämpän siivoominen ym lähtövalmistelut, aikaseks ennenku on pakko. No ei siinä mitään, et oma valmistautuminen kusee mut siihe sitte viel päälle se, ku antaa miesten hoitaa käytännön pikkujärjestelyt, siis ihan tämmöset pikkuseikat kuten paikan päälle suoriutuminen ja se, mistä ja millä hinnalla hommataan katto pään päälle. Sinänsä mua ei paljoo kiinnosta, junahan kulkee aina ja kyl mä voin mennä firman kämpille vähän etuajassa jos niinkseen tulee, ei mulla siis oo hätää, mitä nyt vähä käytännön ongelmia ja uudelleenjärjestelyy se toki vaatis, mut hei big deal tällee päivä-kaks ennen lähtöö.....

Oon siis matkaamassa tunturiin kahden tollasen lumilautailijaseparin kanssa. Toinen näistä sankareista rupes eilen arpomaan et lähteeks se mukaan ollenkaan, ku jalka on reistaillu ja näin ollen laskeminen on vaakalaudalla. No tästä aiheutu se, että poijjaat vähä niinku unohti tai en-minä-tiiä-mitä-verbiä-tässä-pitäis-käyttää, no siis anyway, poijjaat jätti maksamatta huimasti etukäteen (keskiviikkona) varatun mökin varausmaksun. Tästä luonnollisesti seuras se, että meillä ei enää oo majapaikkaa. Toinen näistä saakelin urpoista sattuu olemaan poikaystäväni, joka oli sitte hienosti ajatellut homman loppuun asti että "Hei ei hätää, soitetaa sinne tänää ja pyydetää se sama mökki uusiks". Muuten ihan hyvä, mut eihän keskusvaraamo ja majoituspalvelu oo auki viikonloppusin, että siinähän soittelet rakkaani vaikka 2 vuorokautta putkeen, mut tunnetusti se on iha turha juosta ku paskat on jo housuissa. Netin kautta ei pysty enää mitään maanantaiks varaamaan, joten jännä nähä mihin päädytään. Ehkä joku luksusmökki mis on palju kattoterassil? Tai sit semmonen lasikattoinen iglu, maybe? Samaan syssyyn tää paskahousu rupes pohtimaan, et jos tää toinen paskahousu ei lähdekään mukaan, ni sitten mennään kyl junal ku bensat tulee niin kalliiks jos kahestaan ajelee. Yllättäen mulla alko olla pannu kuumana ja kattilat kiehuu yli tos vaihees.

Nyt iltaan mennessä on selvinny sen verran, että pysytään alkuperäsessä pläänissä eli kolmestaan lähdetään ja kulkuvälineenä auto. Katellaan niitä kämppäasioita sitte paikan päällä. Onneks siel on niitä vapaasti käytettävii kotia ni pojat voi sitte pitää jotai omaa nuotiopiirii niissä, jossei muuta järjesty. Käyn vaik kerran päiväs heittään niille jonku grillikyrsäpaketin mitä ne sit voi nakerrella siel ja hehkuttaa kuinka aitoo on asuu kodassa snow parkin vieressä. Voi jeesus! Mut hei mitä muutakaan voi odottaa kahelta sälliltä, jotka on ihan huvikseen kasvattanu TAAS iha vitun hirveet, törkeet, rumat ja oksettavat kalapuikot tohon nenän alle. Siis sellaset, mihin rintees räkä jäätyy paakuiks, kännireissuil niist voi parhaassa tapaukses roikkuu pienii pirjonpalasii ja aamulla kokonaisuuden kruunaa yölliset kebabin jämät klimpeiks kuivuneena. Välil mä mietin, kestääks tää parisuhde ees siihen asti ku pääsen tunturiin :D

Työvuoroja jäljellä: 2

Päiviä lähtöön: 10

Lähtövalmisteluja tehtynä: 0

Parisuhderiitoja ja hampaidenkiristystä: 100

Niin se aika vaan rientää. Kohta se on menoa ja nokka kohti tunturia. Mä en oikein tiiä mitä ajatella. Jälleen kerran tartuin toimeen sen enempiä miettimättä. Rupes taas toi arki pänniin, ni se oli yks puhelinsoitto pohjoisen pomolle ja siinä samalla puolvahingossa lipsahti suusta, että tuun taas duuniin kevätsesongiks. Läheisiltä on tullut vähän kritiikkiä, että lähden vääristä syistä. Kritiikki on ollut sinänsä aiheellista, koska olishan se varmaan ihan järkevää hoitaa oma elämä täällä päässä kuntoon ja asiat semmosiks, että olis se normaali arkikin kivaa ja nauttis elämästään täällä, kotona. Mutta ei. Arjenpakolainen täs moi, mä lähen meneen! Taas.

Viime kausi oli parasta ikinä. Mul ei oo ikinä ollut niin hauskaa kolmea kuukautta, mitä toi viime kevät oli. Tää kuulostaa hirveeltä paskalässytykseltä, mut se onnentunne oli ihan fyysistä. Semmosta et teki mieli vaan hihkua riemusta jopa silloin kun krapulaisen 9 tunnin työpäivän jälkeen jälleen kerran taivalsin nilkkoja myöten hangessa, yksin kävellen pimeessä, lumisateessa, -20 asteen pakkasessa 4 kilometriä kotiin. Kotona odotti 6 maailman parasta kämppistä, jotka halus tietää miten meni duunissa, mitä tapahtu edellisenä iltana baarissa ja kaikki muut uudet juorut. Usein vietettiin iltaa ihan vaan kotosalla. Kutsuttiin meiän vakiojengiin kuuluvat pojat kylään, tehtiin ruokaa, saunottiin, otettiin pari lasii punkkuu ja pelattiin aliasta. Usein taas oli täys hulabaloo päällä kotiintullessa ja yhtäkkii huomasin itekin olevani känniremmin jatkona lärvit lautasel kello 03 vetämäs shottia naamaan vaikka ei todellakaan pitäny lähtee mihinkään.

Entäs sitten se fiilis, kun on hyvällä porukalla koko päivän mäessä. Aurinko laskee, puut näyttää siltä et ne romahtaa ihan just tykkylumen painosta ja maisema on muutenkin ku jostai postikortista. Yöllinen hiljaisuus, pimeys ja se tähtitaivas on jotain ihan vitun älytöntä! Kuinka usein stadissa pääsee hurauttaan ensiapukelkalla paareilla maaten taivasta katsellen pari kilsaa mäkeä alaspäin? Ei se toka päivä lumilaudal menny iha putkeen, mut hei rapatessa roiskuu... Jotain kertoo ehkä sekin, että koko 3 kuukautta tuntui lomalta, vaikka työ oli ihan kokoaikaista ja olihan siinä sesongin tynkää ja pitkiä työputkia hiihtolomien ja pääsiäisen aikaan. Töissä meni ihan semisti hermot oikeestaan vaan firmaviikkojen (lue: keski-ikäisten kiimaviikkojen) aikana, kun jengi ryyppäs aamusta iltaan, sai katella ah-niin-ihanan-viehkeitä keski-ikäisten pariutumisriittejä ja kuunnella aivan täysin vammaista känniläisten jorinaa koko ajan ja läpsiä faijan ikäsii äijiä, jotka puristeli perseestä kun vein safkoja pöytiin. Illalla noikin jutut vaan nauratti. Tällä hetkellä ei paljoo naurata töitten jälkeisissä tunnelmissa, ette ees tiiä kuinka helvetin rasittavaa duuni urheilukaupassa voi joskus olla...

Mä voisin kirjottaa romaanin siitä, miten siistii mul oli viime kaudella, mut en nyt jaksa hehkuttaa enempää. Voin joskus myöhemmin kertoa hauskoja sattumuksia ja tarinoita, mitä kaikkea tunturissa voi tapahtua. Ja tässä on just se syy, miks mua välillä epäilyttää tää mun lähtö ja kausi nro 2. Mul ei vaan mitenkään voi olla yhtä hauskaa ku viime vuonna. Vai voiko? Jännä nähä.

 

Voihan venäjä! Joudun siirtymään jänkhälle autolla. Tai siis auton kyydissä, itsehän en sattuneista syistä aja. Inhoon automatkustusta, siis ainakin tollasia 1000 km:n siirtymiä. Perse puutuu ja pierettää. Pelkään kolareita. Inhoon huoltoasemien nahkeita sämpyöitä ja kusisia vessoja. Tähän ratkasuun kuitenki päädyttiin, koska siinä tuskin lirkuttelut auttaa jos pamautan lentokentälle lähtöselvitykseen mukanani vain 30 kg ylipainoo ja lumilauta johon suhtaudun samalla hysterialla ku joku tuore äiti siihen rumaan kakkapyllymukulaansa. Rahallahan tosta toki selviäis, mutta en nyt satu olemaan (vielä) mikään massipäällikkö, ni turha unelmoida puolen elämän siirtämisestä lentokoneen ruumassa. Okei joo, posti kulkee ja on matkahuollot jne, mutta pääs viime vuonna vähän toi luottamus heikkeneen peräkylien postinkuljetusta kohtaan, kun pienen mut ah-niin-tärkeän kosmetiikkapakettini perille saapuminen kesti melkein kuukauden. Sitte toki herää kysymys, miks helvetis mä muka tarviin mukaan 50 kg tavaraa, kun kyse on vaan 3 kuukauden setistä. Niinpä, kerropa se...

Juna oli myös yks matkustusvaihtoehto, joka kävis mulle ihan hyvin mutta kun toi rakas poikaystäväni nyt on ehdottomasti sitä mieltä, että auto on paras ratkasu ni siihen kai on alistuttava. Kuunnelkoot sitte mun marinaa ja vänkäämistä sen 12 tuntii, puhumattakaan mun ehdottoman loistavista ajo-ohjeista joita toki lauon just niin suurella paatoksella ja asiantuntemuksella ku vaan ajokortiton ämmä niitä voi laukoa. "Siis mä ymmärrän kyl nää jutut aika helvetin hyvin vaik mul ei oo korttii!!!! Oon satavarma et oisin hyvä kuski jos osaisin ajaa nii et vittu kuuntele mua ny!!!"

Ainii, mun ja Lunan lovestory on ohi :( Välimatka muodostu liian suureks esteeks välillemme, joten jouduttiin luopumaan yhteisestä tulevaisuudesta. Nopeena likkana mul toki on jo uus buukkaus, Fling. Se o vähä sähäkämmän olonen tapaus ja tykkää hengailla puistossa.

Melko hottis, eikö vaa? Tää on kyl yks iso läppä et hommaan itelleni jonku helevetin parkkilaudan, vaik mun suurin taito on lähinnä viistää sitä mäkee perseelläni. Noh, kai tolla lankulla pääsee alas muutenki ku jotai fakin reiliä pitkin :D

Joojoo, mä tiiän et jengii kiinnostaa ku kilo paskaa eiku siis ku miljoona kiloo timangei nää mun tunturihöpinät ja siis iha teitä ajatellen kelasin alottaa nää Hämmentäjän talvitarinat taas. Vaik ihan turha mun on kai luulla, et saisin tälläkään kertaa tästä aikaseks mitää sellasta kirjallista mestariteosta josta selviäis jälkeenpäin mimmonen se homma siel tunturissa on ollut. Alati tavoitteellisena tyyppinä aion kuitenkin yrittää suorittaa ees jonkinnäköstä raportointia, et voin sitte hihitellä omille läpilleni vaikka ei varmaa ois paljoo syytä nauraa. Viime vuoden yrityshän oli suhteellisen luokaton.

Lähtölaskenta voidaan kattoo ny virallisesti alkaneeks. Vaikka emmä kyl tiiä kiinnostaako mitkää laskennat ku tavallaa hirvittää koko lähtö. Toisaalta tavallaan taas venaan tääl jo intopissat housuissa siirtymistä tunturiin. Syytän intopissaa seuraavista hankinnoista, kyllähän te tiiätte et pissaa on hirmu vaikee pidätellä:

NAM! Ja jos joku kaataa jotku Jägermeisterit noille jossai after skissä ni se on sitte kyl turpakeikan paikka!!!

Ja tässä mun uus rakas, jonka kaa elän täl hetkel kaukosuhtees ja ootan mun kultaa kotiin. Tosin tää suhde on kyl vähä "complicated" et en tiiä viel tuleeks meistä elämänkumppaneita:

 Luna ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Mää ihan mykistyn ku aattelen meiän tulevia hetkiä yhessä!

 

 

 

 

Voi jeesus. Heräsin tänään verisistä lakanoista ja tais olla taas joku hamsteri käyny paskoon mun suuhun. Mitä helvettiä? Kyynärpäähän sattu ja kiva pikku vekkihän siitä sitten löyty. Hetken pohdiskeltuani muistelin että fiksuna likkana olin huomaavainen yöllä kämppiksiä kohtaan ja en sytyttäny valoja ku menin ylös parvelle nukkuun. Sit rupes palautuun mieleen iso tömähdys johon varmaa heräs koko tunturi, ku pannutin lahjakkaasti sängyn viereen. Varmaa noi seismografitki värähtäny parin richterin verran. Epäilykset kohdistuu matkalaukkuun, syyteharkintaan seki paska.

Duunista löyty kaks krapulaista lorttoo lisää, joista toinen tosin liukeni paikalta melkein heti ku oli niin hiljasta. Itse katsoin parhaaks leikata itelleni veitsellä lisää vekkejä sormeen, nii että tervetuloo vaa syömään, salaatin joukosta löytyy varmaa mun ihonriekaleita. Ei siinä sitte muu auttanu, ku tilata pizzaa duuniin ja ottaa rennosti. Eräs eilisellä reissulla mukana ollut herrasmies tuli moikkaan meit duuniin ja valottamaan yöllisiä kuvioita. Samainen herrasmies on ensin käyny hakeen mut erään sorkkaeläimen mukaan nimetystä baarista tissibaariin jossa Retku ja kumppanit oli, koska Retku on ollu sitä mieltä etten löydä sinne yksin kävellen. Matkaa on n. 200m, mutta onhan se eksymisvaara toki aina olemassa. Tästä hyvästä mun piti ostaa shotteja kiitokseks Retkulle. Kai siinä joku logiikka oli. Toki oon sit viel pumminu kyydin kotiin ja edelleen samainen herrasmies on maksanu myös mun ruuat. Siinä oon sitte nähny parhaaks lirkutella ja heittää läppää jonku poken kaa ja kuulemma sopinu et tuun saunomaan tänään. Minkäköhä näkönen se oli? Onkoha se (ratto)poikaystäväainesta? Voi jeesus. Ton oisin ehkä halunnuki unohtaa.

Haussa lumilautailuopettaja. Mielellää joku hyvännäkönen, semmonen tatuoitu, sänkiparta on iha ookoo, mielummin tummempi ku vaaleempi tai sit ruskettunu blondi surffitukka, sinkku, verbaalisesti lahjakas hullu läpänheittäjä. Anyone?