Pikkuhiljaa aletaan päästä asiaa, ku huomenna alkaa matka 1000 km pohjoiseen. Soitin eilen pomolle, joka ilmoitti että duunit alkaa 18.2, eli muutamaa päivää myöhemmin ku olin olettanut. No en voi väittää olevani iha hirveen pahoillani tästä, mul on kuitenkin lomaseuraa 17.2 asti ja kukkula on kuulemma paksun putskun peitossa. Hirveesti en myöskään harmistunut tiedosta, että eräällä viime kauden kämppiksistä osuu just kolmosen vapaat ens viikolle ja se ois kuulemma lähettävä rimpsalle. Ihan niinku se nyt yllättäis ketään... Toiveet rentouttavan rauhallisesta lomasta tähän alkuun voi varmaa haudata sit viimestään loppuviikosta, kun rakkaalla Retkulla on synttärit. Kyllähän te Retkun tiiätte, siis se lortto jolla on nyt kuudes kausi tunturissa menossa ja joka vois mun mielestä harkita tulevaisuuden uraa tunturiin tulevien untuvikkojen kouluttajana. Mutta niin, Retkulla on siis juhlapäivä ens viikolla. Viime vuonna synttäreitä juhlittiin kolme päivää putkeen. Tosin viimeisenä iltana juhlakalu ei ollut enää ite messissä, mut ei kai se ny niin olennaista oo. Mut siis hei, aion kuitenki keskittyy lähinnä tohon laskemiseen! Oikeesti.

Hirvee stressi ollu päällä viime päivinä. Mähän oon tunnetusti tyyppi, joka ei todellakaan saa mitää ikävii hommii ja velvollisuuksii, kuten pakkaaminen ja kämpän siivoominen ym lähtövalmistelut, aikaseks ennenku on pakko. No ei siinä mitään, et oma valmistautuminen kusee mut siihe sitte viel päälle se, ku antaa miesten hoitaa käytännön pikkujärjestelyt, siis ihan tämmöset pikkuseikat kuten paikan päälle suoriutuminen ja se, mistä ja millä hinnalla hommataan katto pään päälle. Sinänsä mua ei paljoo kiinnosta, junahan kulkee aina ja kyl mä voin mennä firman kämpille vähän etuajassa jos niinkseen tulee, ei mulla siis oo hätää, mitä nyt vähä käytännön ongelmia ja uudelleenjärjestelyy se toki vaatis, mut hei big deal tällee päivä-kaks ennen lähtöö.....

Oon siis matkaamassa tunturiin kahden tollasen lumilautailijaseparin kanssa. Toinen näistä sankareista rupes eilen arpomaan et lähteeks se mukaan ollenkaan, ku jalka on reistaillu ja näin ollen laskeminen on vaakalaudalla. No tästä aiheutu se, että poijjaat vähä niinku unohti tai en-minä-tiiä-mitä-verbiä-tässä-pitäis-käyttää, no siis anyway, poijjaat jätti maksamatta huimasti etukäteen (keskiviikkona) varatun mökin varausmaksun. Tästä luonnollisesti seuras se, että meillä ei enää oo majapaikkaa. Toinen näistä saakelin urpoista sattuu olemaan poikaystäväni, joka oli sitte hienosti ajatellut homman loppuun asti että "Hei ei hätää, soitetaa sinne tänää ja pyydetää se sama mökki uusiks". Muuten ihan hyvä, mut eihän keskusvaraamo ja majoituspalvelu oo auki viikonloppusin, että siinähän soittelet rakkaani vaikka 2 vuorokautta putkeen, mut tunnetusti se on iha turha juosta ku paskat on jo housuissa. Netin kautta ei pysty enää mitään maanantaiks varaamaan, joten jännä nähä mihin päädytään. Ehkä joku luksusmökki mis on palju kattoterassil? Tai sit semmonen lasikattoinen iglu, maybe? Samaan syssyyn tää paskahousu rupes pohtimaan, et jos tää toinen paskahousu ei lähdekään mukaan, ni sitten mennään kyl junal ku bensat tulee niin kalliiks jos kahestaan ajelee. Yllättäen mulla alko olla pannu kuumana ja kattilat kiehuu yli tos vaihees.

Nyt iltaan mennessä on selvinny sen verran, että pysytään alkuperäsessä pläänissä eli kolmestaan lähdetään ja kulkuvälineenä auto. Katellaan niitä kämppäasioita sitte paikan päällä. Onneks siel on niitä vapaasti käytettävii kotia ni pojat voi sitte pitää jotai omaa nuotiopiirii niissä, jossei muuta järjesty. Käyn vaik kerran päiväs heittään niille jonku grillikyrsäpaketin mitä ne sit voi nakerrella siel ja hehkuttaa kuinka aitoo on asuu kodassa snow parkin vieressä. Voi jeesus! Mut hei mitä muutakaan voi odottaa kahelta sälliltä, jotka on ihan huvikseen kasvattanu TAAS iha vitun hirveet, törkeet, rumat ja oksettavat kalapuikot tohon nenän alle. Siis sellaset, mihin rintees räkä jäätyy paakuiks, kännireissuil niist voi parhaassa tapaukses roikkuu pienii pirjonpalasii ja aamulla kokonaisuuden kruunaa yölliset kebabin jämät klimpeiks kuivuneena. Välil mä mietin, kestääks tää parisuhde ees siihen asti ku pääsen tunturiin :D